Aikidoa ammatikseen opettava Juhani Laisi (6.dan Aikikai) kiteyttää:

- Vaikka aikido kuuluukin nk. itsepuolustuslajeihin, jotka perustuvat vanhoihin japanilaisiin samuraitaitoihin, on se kääntynyt niistä 180 astetta toiseen suuntaan, sillä aikidossa vastustajaa ei koskaan vahingoiteta.

Harjoittelu alkaa ensimmäisestä askeleesta

Aikidoa voi harjoittaa kuka tahansa. Lajin aloittaminen ei vaadi erityistä liikunnallista lahjakkuutta tai hyvää kuntoa, sillä nämä ominaisuudet kehittyvät pikkuhiljaa harjoittelun myötä. Harjoittelijoiden joukossa on sekä miehiä että naisia, suuri- ja pienikokoisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja. Myöskään lievä liikuntarajoite tai aistivamma eivät estä harjoittelua.

- Kun aloitin harjoittelun 70-luvun alussa olin ihan tolvana, ihan ulkona. Moni sanoi minulle, että jos olet noin pehmeän lötkö, niin ei sinun kanssa voi harjoitella. Ajattelin, että harjoittelen vuoden ja katson mitä tämä homma oikein on. Tätä olen sittemmin tutkinut jo yli 35 vuoden ajan, kertoo Laisi.

Peruskurssin harjoituksissa opetetaan miten liikutaan taloudellisesti ja kaadutaan pehmeästi, jotta harjoittelu olisi turvallista ja mukavaa. Jokainen harjoituskerta sisältää alkulämmittelyn ja usein myös hengitysharjoituksen. Lajityypillisesti myös pidempään harjoitelleen aikidokat voivat osallistua peruskurssin harjoituksiin.

Pidemmällä tähtäimellä aikido liikuntana kehittää tasapainoa, kestävyyttä, tilan ja suuntien hahmottamista, notkeutta sekä reagointikykyä. Sanalla sanoen koko kehon koordinaatiokyky sekä asento paranevat. Luonnollisuuden ja rentouden löytyminen on oleellista.

Mieli mukaan

- Aikidoa harjoittaessa oppii tuntemaan kehon liikkeitä ja tasapainoa. Tätä kautta tulee tietoiseksi siitä, että oikeastaan keho ja mieli ovat erottamattomasti yhdessä. Ruumis ei ole pelkkä päänkantoteline, hymyilee Laisi.

Harjoituksissa hyökkääjän ja vastustajan osat vaihtuvat jatkuvasti, joten toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus kasvavat. Pariharjoittelu kehittää harjoittajien vuorovaikutustaitoja, sillä hän huomaa pian ettei yksipuolisella voimankäytöllä pysty ratkaisemaan tilanteita vaan hänen tulee kärsivällisesti hakea oikeaa ajoitusta, etäisyyttä ja pehmeyttä. Mieli ei myöskään voi vaeltaa päivän askareissa vaan tilanteissa on oltava läsnä ja valppaana. Tämä parantaa keskittymiskykyä.

- Jos hartiat jäykistyvät voi niitä hierottaa, mutta vasta mielenrentous yhdistettynä sopivaan liikuntaan tuo pitkäaikaisvaikutuksia, sanoo Laisi.

Marjaana Pitkänen 17.8.2008